Tuulen henkäyksenä hän huomaamatta saapui
Jäätyi hetki, pysähtyi aika
Kukat hyväuskoisuuden laoten kaatui
Pysähtyi viereeni, kosketuksen olkapäälle laski
Jäänkylmällä sielullaan minut sulatti
kasvonsa paljastaen katosi salaisuuksien maski
"Muista", hän sanoi, "olen täällä"
Hiljaa kuiskasi sen minkä kerran unohdin
"Et saa pitää pelkoa elämänliekkisi päällä"
Olemme kaikki satoa, kerättävää viljaa
Ajallaan jokaisen meistä hän korjata muistaa
Sen muistin, ja sydämeni itki hiljaa
Jähmetyin, ja pelosta silmäni suljin
Mietin aikaani tietämätöntä
Mitä virheitä tein, mihin suuntaan kuljin
En voi luottaa enää ikuiseen aikaan
Elän jokaisena päivänä viimeistäni
Enkä enää pelkää
Kiitollisena muistan kuinka paljon jo sainkaan
Selite:
Viikatemies hymyilee ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
