Pikkusisko

Kasvoistasi näen omien silmieni palon
Sen saman yksinäisyyden tunteen, jonka itsekin joskus tunsin...
Elämä on kuitenkin minut vienyt, kasvattanut aikuiseksi.
Ja perinnöksi sinulle jättänyt sen, mitä itse en löytänyt.

Kun harhailin, olit pieni ja viaton...
Kun olet eksyksissä, olen kasvanut liian kauas...

Olet vertani ja lihaani
Olet kiinni sydämessäni, silti niin kaukana
Pelkään etten sinua enää tunne
En tiedä sydämesi suruja
En ilojesi aihetta...

Miksi aika meidät näin erotti
Miksi olemme liian kaukana?

Tiedähän, että sinua rakastan
Tiedäthän että toivoisin olevani siellä
Silloin kun minua tarvitset...

Samaa melankoliaa näen sinussa
Samaa, jonka joskus tunsin
Vaikka sen olenkin jo melkein unohtanut
Niin sinä pysyt aina mielessäni...

Sana vain,
ja tulen jos pyydät...