Kynäniekka punnersi auki
kantakapakan seireenioven
ja kaikkensa antaneena
istuutui labiilien pöytään.
Ja humala versoi läpi lattian.
Sitten hän teroitti kynänsä
tervakeuhkojen kuppiin
ja ryhtyi itsensä tulkiksi.
”Mitä tuo heppu tietää duunista?
Katso, ei sillä ole edes hauiksia,
ei naamaa betonin syömää.”
Sanat oli pakko saada paperille,
sillä tuska hehkui niin komeasti.
”Jos tuo heppu ottaisi karvalakin pois,
näkisin kulhollisen harmaata hyytelöä.”
Runoilijan pää on savinen ruukku
josta kasvavia rönsyjä leikkaamaan
tarvitaan arkailematon puutarhuri.
josta kasvavia rönsyjä leikkaamaan
tarvitaan arkailematon puutarhuri.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mainio leikkauskokoelma ajatussiivuja mielialamaisemista.
Kukaties itseluottamuksesta ja omatunnonarvosta?
Homer Simpsonia lainatakseni:" Me Like".
Minun mottoni syntyvät tämmöisistä lähteistä