Jo teinivuosina lakkasin itkemästä,
surua tai tuskaa esittämästä.
Opin nopeasti sen,
mikä on hyvä julkisivu kovan ihmisen.
Tässä maailmassa ei ole tilaa sille,
joka etusijan antaa tunteilulle.
Sama meno jatkuu yhä vieläkin,
töissä sen huomaa etenkin.
Ole röyhkeä ja kovaääninen,
pois potkit kohteliaisuussäännökset.
Ilkeys on hyvä plussa,
siten saat
muut ei toivotut henkilöt läheltä katoamaan.
Ohitat hiljaiset hissukat,
ne muut ihmiset huomioonottavat.
Etene pomon mielistelyllä
ja mustamaalaa vanhat työntekijät irvistelyllä.
Työpaikan ilmapiiristä ei tarvitse välittää,
joku onneton jengistä kuitenkin häviää.
Meno kuin alakoulussa aikoinaan,
toiset yhteisön ulkopuolelle suljetaan.
Kiusaamiseksi sitä silloin kutsuttiin,
työpaikalla organisaatio uudistukseksi nykyisin kuvattiin.
Töykeys ja itseriittoisuus vie mukavasti eteenpäin,
minä minä asenne on aina kotiin päin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit