Vetovoimaa

Kulkija olen niin onnellinen.
Sydän ilmoitti päämääräni,
ihmettelin vetoa tän kaupungin.
Tunnetta muuton lähestyessä kuinka kuvaisin,
sydämen neuvoja vain kuuntelin.
Niin onnellinen olin.
Syksystä aika niin nopeaa vierinyt.
Pääätöstä koskaan en katunut.

Tänne kuuluvani tunnen.
Epäillyt koskaan edes ole en.
Tiesin kodin lämmön täältä löytävän,
läheiset ihmiset vierelle saapuvan.
Kiitollisuus valloittaa mielen.

Muistoissa talven yhteiset hetket
paukkuvan pakkasten säestämät retket
Tykkylumiset puut tunturein päällä
Nuotion rätinää. Revontulten loimua.
Ilmassa väreilevää lämpöä.
Sydän odottavana kehrää.
Silmistä kuin auringon säteet loistaa.
Kahvi kiehuu nokipannulla.

Kevät talven taakseen jättäny.
Kaupungin kauneus sydämen vain sulatti
Niin tuolloin ajattelin.
Nyt huomaan vetovoiman ihmisen,
tän kaupungin kasvatin,
Vesipisarat tanssiinsa mukaan pyytää.
Raikas puhdas tuulen vire,
onnellisen hymyn viereen kiitää.
Peippo uutta kohti laulullaan johtaa.