Yksin

Kuinka nopeasti maailma muuttuukaan, kun jonain päivänä ystävä on poissa. Katsoa veteen ja nähdä hänen kuvajaisensa järvissä ja joissa. Miten jaksaa kävellä läpi helvetin kylmän ja yksinäisen, kun apu arkisiin huoliin ja murheisiin on ylittänyt rajan ikuisuuden. Vielä hetki sitten saatoin kuulla tämän äänen milloin vain halusin. Sen kuullakseni vielä kerran mitä tahansa pois antaisin. Sanoa kaiken mitä sanomatta jäi. Vielä kerran tuntea lämpönsä lähelläin. Olisiko kaikki tämä helpompaa jos kyyneleet kylmiä kuin kuolema ois. Tosin palava tuska ja kipu sydämessä ei lähtisi kuitenkaan pois. Jälkeen kaiken yhdessä jaetun, jokaisen yhteisen taistelun on aika eteenpäin jatkaa matkaa. Mutta onneksi lämpöiset muistot eivät milloinkaan katoa, ne aina toivoa antaa. Muistathan vain, että tukenas olen ain ja myös osan suruasi voin puolestas kantaa>