Miksi elämäni muiden silmissä on ehjää ja kaunista?
Vaikka oikeasti tuhansina sirpaleina sisältä se ompi.
Miksen hoksaa itse sen mahdollisuuksia, auvoisuutta?
Loputtomia riemun aihioita tavoita en, kuljen kuin zombi.
Vastauksen tiedänkin hyvin, mutta se ei koskaan näykkään muille.
Syy syvin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi