Aamuyöstä kävelen pimeätä polkua.
Hiekka narskuu kenkieni alla.
On ehkä eka öinen halla.
Hengitykseni höyryää.
Löydän rannalta mummopyörän hylättynä. Päätän lainata sitä. Ajan yli huojuvan sillan. Rakkauden sillan, jonka kaide on täynnä. Muiden lukkoja nimineen. Mikähän noista lukkopareista kestää ikuisuuden?
Hylkään pyörän. Sen vanne oli kiero. Pääsin jonkun matkan sillä. Se oli kuin pitkä ja vaikea elämän vaihe pikakelauksena. Paljon se anto ja paljon se otti. Etupäässä kovetti.
Kävelen vähän matkaa ja istun kostealle puiston penkille. Tämähän alkoi tuntumaan jo lenkille. Nousen pian kun tunnen jo kylmän vaanivan selkäpiitäni. Jatkan matkaa.
Saavun juna-asemalle. Istun alas taas, kylmälle, betonirapulle. Tuuli käy. Kädet kohmeessa hytisen.
Tanner jytisten. Juna saapuu ja juna lähtee. Muut tulevat ja muut lähtevät. Kohti määränpäitään. Minä pysyn. Liikkeessä. Vailla päämäärää.
Seuraan sivusta.
On Lokakuinen yö.
Yksinäisyys.
Se tätä miestä syö.
Tuntuu kuin tähdetkin sammuisivat ylläni.
Hiekka narskuu kenkieni alla.
On ehkä eka öinen halla.
Hengitykseni höyryää.
Löydän rannalta mummopyörän hylättynä. Päätän lainata sitä. Ajan yli huojuvan sillan. Rakkauden sillan, jonka kaide on täynnä. Muiden lukkoja nimineen. Mikähän noista lukkopareista kestää ikuisuuden?
Hylkään pyörän. Sen vanne oli kiero. Pääsin jonkun matkan sillä. Se oli kuin pitkä ja vaikea elämän vaihe pikakelauksena. Paljon se anto ja paljon se otti. Etupäässä kovetti.
Kävelen vähän matkaa ja istun kostealle puiston penkille. Tämähän alkoi tuntumaan jo lenkille. Nousen pian kun tunnen jo kylmän vaanivan selkäpiitäni. Jatkan matkaa.
Saavun juna-asemalle. Istun alas taas, kylmälle, betonirapulle. Tuuli käy. Kädet kohmeessa hytisen.
Tanner jytisten. Juna saapuu ja juna lähtee. Muut tulevat ja muut lähtevät. Kohti määränpäitään. Minä pysyn. Liikkeessä. Vailla päämäärää.
Seuraan sivusta.
On Lokakuinen yö.
Yksinäisyys.
Se tätä miestä syö.
Tuntuu kuin tähdetkin sammuisivat ylläni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit