Kuin ensilumi takerruit niin pinnallisesti, mutta juurruttavasti ,alitajuntaani, hallan kovettamalle maaperälleni.
Kuin keväinen aurinko lokakuussa, ruskan ollessa vielä kesken, paistoit ja heijastit virheettömyyttäsi ja kauneuttasi verkkokalvolleni sinut tavatessani.
Tuntui kuin unelma olisi ollut saavutettavissa ja käden ulottuvillani. Päivä oli yhtä kangastusta ja albedoa.
Kunnes tumma pilviverho laskeutui yllesi ja kietoi sinut tähtien syleilyyn.
Seuraavana aamuna, kun heräsin, olit jo poissa,
hävisit sanaakaan sanomatta.
Kuin keväinen aurinko lokakuussa, ruskan ollessa vielä kesken, paistoit ja heijastit virheettömyyttäsi ja kauneuttasi verkkokalvolleni sinut tavatessani.
Tuntui kuin unelma olisi ollut saavutettavissa ja käden ulottuvillani. Päivä oli yhtä kangastusta ja albedoa.
Kunnes tumma pilviverho laskeutui yllesi ja kietoi sinut tähtien syleilyyn.
Seuraavana aamuna, kun heräsin, olit jo poissa,
hävisit sanaakaan sanomatta.
Selite:
Perustuu tosi tapahtumiin vähän aikaa sitten. Tapasin ja hän vain hävisi. Mitään ikävää ei ehtinyt sattua, asia jäi vai kauniina ja merkityksellisenä hetkenä mieleeni. Kirjoitin runoni tapahtuman verraten ensilumeen, sillä tänään asuinpaikalleni semmoinen satoi. Se toimi runolle hyvänä kielikuvana.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit