Tuon miehen kutsuisin mukaani.
Tulisit, riisuisit kengät, laittaisit takin naulakkoon.
Tuon miehen sallisin nähdä nälkäni,
antaisin katseesi päästä luokseni.
Olisin koskettavissa, lähellä.
Laskisit iholleni kuiskatut sanat, jotka ennemmin tuntee kuin kuulee.
Pyytäisin sinua lukemaan minua
kuin kirjaa, jonka kannet ovat hauraat
ja unohduksesta pölyttyneet.
Ja ennen riisumista minulla olisi lupa
tutkiskella kiireettömästi
näitä itseni oivalluksia,
joita sinun sormenpääsi piirtävät
minussa eloon.
Jäisit.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
