rikkikäveltyjä jalkapohjia
kun mennään
riman ali
rajojen yli
mielinkielin
kaihomielin
kosketuksesta
kipu kivusta
katuun naama
edellä
asvalttiin
mustelmaisia mieliä
kun jäädään
kiinni vanhaan
varoen väärään
ei itkun määrään
ole sääntöjä eivät
kyyneleet kysy
lupaa nuo
sielusta satavat
poskia polttavat
pienet
pirut
ikuista janoa
kun huutaa
hiljaisestikin aina
kaipaa kosketusta
ihoa iholle pehmeää
nukkaa kämmenen alle
ikuisesti tutkittavaa
ihmisenkokoista
karttaa
taivaista
taiten tehtyä
täydellistä
ei vielä
rikottua
Selite:
Kerron teille. Ei ihan aina jaksa.
Keskenkin se vähän vissiin nyt jäi tuo. Olkoonpa niin.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä mikään ei ole kesken, niin kuin täydellinen on surussaankin runon kappale matkaa.
Tähän jää toviksi, aina ei ole pakko jaksa. Koskettaa tää suruisa kaunis <3
Hyvin koskettavaa kerrontaa,pidän.
mitä siitä, jos pää ei kestä?
ymmärretään
tahdotaan
enemmän kuin hyväksi olisi
ei ymmärretä
oravanpyörä
kiihtyvä vauhti syö ajatuksen
ja ne pähkinät..
mitä jää?
:) tsemppiä, typy. rauhoita ja anna sitten mennä.