Musta puku ja solmio
korpit hautakeroilla
Pullo ruskeaa kultaa
ja puolityhjä lasi
Savu kiertyy kiehkuralle
tuhka varisee
vanhoille sormille
Kauan sitten kuivuneissa
silmissä pesii suru
Kun itsensäsurmaajan
vietti ei ole pahe
hukkuu pohjattomaan
välinpitämättömyyteen
Jossa elämän
kauneimmat sävyt
kutistuu harmaaseen
Ja päättää
jokaisen iltansa
Kiroamalla Luojansa
runsaskätisyydestä
omiin päiviinsä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vanha ja väsynyt on hän.