Nimetön

Se istuu hiljaa sängyllä.
Kyynel vierii poskea pitkin ja
tipahtaa paidalle.

Se ei ymmärrä
mitä on tehnyt elämässä väärin.

Se on katkera sen ystäville
jotka on onnellisia
ja joiden elämä menee hyvin.

Ainakaan ystävien ei tarvitse
olla yksin.

Tyttö miettii, ja miettii.
tulee siihen tulokseen,
että ystävien tukeminen
ei aina auta.

Tytön mieleen tulee
satu peikoista.
Se satu on kaunis.

Satu ihmislapsille.

Vaikka tyttö tietää
ettei ole enää lapsi
eikä vielä aikuinen,
silti tykkää sadusta.

Tyttö keskittyy taas
alkuperäiseen ajatukseen.

Vaikka tyttö tukee ystäviä,
he eivät aina tue tyttöä.
Vaikka parhaansa mukaan
tukisi tyttö heitä.

Eivät he ajattele tyttöä.
He ajattelevat itseään ja
omia tunteitaan.

Niinkuin tyttökin..