Sinäkin, Brutukseni

Runoilija Kolibri

Aamunkajon kauneus katseessasi
Hetki, kun yön pehmeys vielä
sipaisee poskea
ja katoaa

Sinä seisot siinä
komeana kuten aina
Seisot sopivasti liian lähellä

Minä katson sinua hiljaa
ja ajattelen sitä 

Silmiesi kosteus sekoittuu
aamuyön usvaan

Sinä ajattelet sitä myös
Sinäkin, Brutukseni 

 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot