Päättyivät joskus ihmisten illat
mut ei ole vielä aikamme mennyt.
Ikkunoistamme näimme maailmojen sillat
nyt on aikamme mennyt.
Tuolta puolen portin sut jo näin
nyt on aikamme mennyt.
Sen portin luo odottamaan sua jäin
nyt on aikamme mennyt.
Silmissäin ovat kyyneleet
nyt on aikamme mennyt.
Odotan, et ne ovat kuivuneet
nyt on aikamme mennyt.
Silti mä katselen sua
vaikka on aikamme mennyt.
Pidät kiinni kädestäin mua
nyt on aikamme mennyt.
Aurinko laski
mut on valoa silti tarpeeksi aina
ei se huominen mieltäin paina.
Olet kultaa
ja minä hopeaa.
Olet maan multaa
ja minä olen tuulta nopeaa.
Aikamme mennyt on
päiväkirjoihin ne ikuistetaan.
Aikamme mennyt on
ne niitä muistellaan.
Aikamme mennyt on
nyt on tilaa uudelle vaan.
Aikamme mennyt on
valokuviain katsellaan.
Selite:
Kirjoitettu vuonna 2011
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut