Poutapilvet pumpuliinsa
jälleen hahmojansa piirtää.
Joskus niitä mukava on
uusiin muistikuviin siirtää.
Kun aho tuoksuu mansikalle,
ja kun heinäsirkka soittaa,
niin eihän sitä koskaan tiedä
milloin onnenpäivä koittaa.
Kun aurinko paistaa
ja hellii vielä helle,
ja kun niityn rauha tuoksuu
vielä hetken vapaudelle,
valon tuokioille
ja metsämansikoille,
poutapilven pumpulille,
ja unelmille kutsuville.
Saa sirkka soittaa viuluansa
horsmankukan alla.
Se soittelee päivän valosta
ja auringon hehkun palosta,
suuresta elämän mahdista,
mutta ei, sitä edelleenkään ahdista.
Se kun kesän lapsi vain on
ja aina niin huoleton.
Heinäkuun heinäsirkka
(c) Oiva Utumaa
jälleen hahmojansa piirtää.
Joskus niitä mukava on
uusiin muistikuviin siirtää.
Kun aho tuoksuu mansikalle,
ja kun heinäsirkka soittaa,
niin eihän sitä koskaan tiedä
milloin onnenpäivä koittaa.
Kun aurinko paistaa
ja hellii vielä helle,
ja kun niityn rauha tuoksuu
vielä hetken vapaudelle,
valon tuokioille
ja metsämansikoille,
poutapilven pumpulille,
ja unelmille kutsuville.
Saa sirkka soittaa viuluansa
horsmankukan alla.
Se soittelee päivän valosta
ja auringon hehkun palosta,
suuresta elämän mahdista,
mutta ei, sitä edelleenkään ahdista.
Se kun kesän lapsi vain on
ja aina niin huoleton.
Heinäkuun heinäsirkka
(c) Oiva Utumaa
Selite:
En löytänyt tuota tekstiä runoistani. Oonkohan ottanut sen pois. Tavutus ja rytmillisiä korjauksia tein. Teksti on sama, mutta nyt se soljuu. Teksti viime heinäkuulta kun istuin luonnon helmaan ja aloin kirjoittamaan puston penkillä, periaatteella....
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
luonnon kauneuteen, väreihin ja tuoksuihin -
kiitos!
Sivut