muutin kerrostaloon
sellaiseen, jonka ikkunoista ei näy enää metsä tai tunturit
täällä ei tule kauppareissulla porotokkaa vastaan
näiden ihmisten elämä menee minuuttiaikataululla
kukaan ei tunnista tai tule kuulumisia kysymään
en pääse enää takapihalta metsään tai aamuisin avantoon
ei ole kelkkaa, millä lähteä järven jäälle pilkkimään
eikä ole puhdasta ilmaa tai hiljaisuutta
vain kaupunkipölyä ja äänekkäät naapurit
kai tähän tottuu, joskus, aikanaan, vuosien päästä,
mutta vielä, koen raastavaa kipua ja kaipuuta kotiin
sinne, missä elämä on hiljaista ja pientä,
sinne, missä sielunmaisemani maalattiin
sellaiseen, jonka ikkunoista ei näy enää metsä tai tunturit
täällä ei tule kauppareissulla porotokkaa vastaan
näiden ihmisten elämä menee minuuttiaikataululla
kukaan ei tunnista tai tule kuulumisia kysymään
en pääse enää takapihalta metsään tai aamuisin avantoon
ei ole kelkkaa, millä lähteä järven jäälle pilkkimään
eikä ole puhdasta ilmaa tai hiljaisuutta
vain kaupunkipölyä ja äänekkäät naapurit
kai tähän tottuu, joskus, aikanaan, vuosien päästä,
mutta vielä, koen raastavaa kipua ja kaipuuta kotiin
sinne, missä elämä on hiljaista ja pientä,
sinne, missä sielunmaisemani maalattiin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän liikuttavaa kerrontaa kaipuusta kotiin,pidän.