– Pähkinöiden ja siementen terveellisyyteen pitää suhtautua varauksella, TV valisti. Anne tuijotti televisioruutua. Hän oli liottanut joka aamu ruokalusikallisen pellavansiemeniä, niiden antioksidanttien ja hyvien rasvahappojen vuoksi. Mitä nyt?
– Uuden tutkimuksen mukaan varsinkin pellavansiemenet voivat kasvattaa elimistön kadmiumkuormaa, TV jatkoi.

Hän on sittenkin tehnyt virheen. Hän kuolisi paksusuolipöhöön. Saisi syövän.

Hän vilkaisi keittiön hyllylle järjestettyjä, pavuilla ja siemenillä täytettyjä lasipurkkeja. Olisi pakko vähentää pähkinöitä ja siemeniä. Marjatkin olivat riski, niissä oli jotain lintutauteja. Veden Anne sentään jo suodatti hopeajodidi-suodattimella. Vesi piti aina juoda lasista, muovista tuli keskittymiskykyä ja seksuaalisuutta heikentäviä yhdisteitä. Hänen keskittymiskykynsä oli jo huono. Ja muisti.

Ne melkein saivat hänet. Niin ne vievät muistin ja arvostelukyvyn. Kohta hän olisi sohvalla koristen hotkinut hampurilaisia ja litkinyt limuja ja kuollut sydänkohtaukseen alle viisikymppisenä.

Mitä enää voi syödä? Laktoosista tuli ripuli, munista tuli kolesterolia. Vai oliko se hyvää kolesterolia? Mutta jostain ravinteita oli silti saatava. Lisäravinnepurkkien rivi kasvoi hyllyllä vuosi vuodelta.

Eräs artikkeli kertoi gluteenista. Anne kävi kymmenissä tutkimuksissa ja lääkärit vain sanoivat, ettei merkkejä allergiasta löytynyt. Mutta Annella olikin gluteeniherkkyys. Ei se ole luulotauti. Se on tutkittu. Anne luotti tieteeseen ja hän seurasi ahkerasti uusia tutkimustuloksia. Uutta tietoa vain tuli koko ajan ja oli vaikea pysyä kaikesta perillä.

Anne tunsi, miten kadmiumit myllersivät hänen napansa alla ja järsivät reikiä ohutsuolen hauraaseen nukkaan. Hän kiiruhti vessaan, missä hänellä oli glaubersuolaa ja letku valmiina. Hän teki seoksen ja nieli suolan, ja vietti seuraavan tunnin vessassa. Hän palasi olohuoneeseen huojentuneena ja paljon kevyempänä. Hänen päänsä tuntui leijuvan.

Hän sujautti taskuunsa karneolin puhdistamaan munuaisia, Sitten hän käynnisti modeemin ja läppärin ja googletti lisätietoja. Se sai hänet voimaan taas pahoin. Hän sulki läppärin ja sammutti modeemin. Vaikka mitäpä se auttoi, kun naapurien verkot säteilivät silti hänen kotinsa läpi. Anne oli sanonut siitä, että sammuttaisivat edes silloin kun eivät käytä, mutta eivät korviaan lotkauttaneet. Kohta pullistellaan kasvaimia joka iikka.

Vuoteessa hän pyöriskeli ja ajatteli lehdessä ollutta juttua naisesta joka ei ollut mennyt tutkimuksiin ajoissa. Kuoli. Anne vaihtoi tyynyn kylmää puolta poskea vasten, kunnes luovutti ja hoippui pystyyn. Hän meni keittiöön ja etsi kamomillateetä, jota ei ollut. Pyhäbasilika oli ollut pettymys, ei se rauhoittanut vaan sai pään kihisemään. Pieni kävely olisi auttanut, mutta nykyään ei enää uskaltanut kun puskat olivat täynnä kaikkia hiippareita.

Anne istuutui keittiön tuolille ja katseli tummanpuhuvaa modeemia. Sitten hän käynnisti sen uudestaan. Pakko olla tarkkana tai hän olisi mennyttä.