Syksy

Kengät kastuivat kun kävelin läpi leikkaamattoman ja yön kasteleman nurmikon. Samalla kylmä viima tunkeutui läpi kaikkien vaatekerrastojen aina luihin saakka. En anna näiden häiritä vaan vedän keuhkot täyteen raitista ilmaa. Syksyistä ilmaa.          

On aamu ja luonto on heräämässä. Aamuisin koko luonto on kauneimmillaan, juuri heränneenä ja koskemattomana. Hento sumupilvi nousee veden päältä pois ikäänkuin jättäen sille jäähyväiset syleiltyään sitä koko yön. Lopulta viimeisetkin usvan rippeet kaikkoavat. Se on kuin luonnon oma esirippu; uusi päivä on valmis alkamaan.            
           
Syksy on kevään vastakohta. Ne ovat peilikuvia toisiensa tuomista muutoksista. Kevät tuo meille valon ja lämmön kun taas syksy kuljettaa ne pois. Toisaalta sitä raitista syysilmaa hengittäessäni muistin että syksy tuo meille tilalle tunnelmaa ja sävyjä. Illan hämärtyessä kun kynttilän valo  tuo valoa ja varjoja luoden niiden avulla sitä tunnelmaa mitä voi kokea vain syysiltana. Syksy on täällä.