Jumalten yhtyminen luonnon iholla
saisi aikaan uusien lajien syntymän -
hyökyaallon, josta kirjoitettaisiin aarioita ja joiden tahtiin tanssittaisiin futuristista teknoa.
Neonvärisissä saleissa hukuttaisiin
Intergalaktisten houkutusten kehtoon.
Välillä vaihdettaisiin datat,
ladattaisiin virtapiirit.
Kerrottaisiin tarinoita menetetyistä galakseista.
Tällaisia olivat vuosisadat dystopian jälkeen.
Oli hankalaa olla sinisilmäinen ihminen vuonna x kertaa sata:
Enkelin ja alienin välinen luonnos
tuhansia valovuosia sen jälkeen -
sellainen kaipaa aina suurkaupunkeja
ja etsii rakkautta planeettojen raunioista.
Kosmoksen pimeys on rajattoman todellisuuden äiti,
hän on titaanitar Nyx - monen olevaisen luoja.
Gaian haamu leijailee jossakin kuolleen planeettansa yllä:
Ihminen: se tuoksui liikaa linnunradan nurkissa.
Todellinen sivistys oli aina jossain muualla
seuraavat koordinaatit ovat jo ruudulla, edessäpäin.
On seuraavan tuhatvuotisen näytöksen aika aluillaan.
Jo pimeyden takana juhlivat jumalat.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut