Puhallettuja kuplia, ajelehtevia ajatuksia,
niitä lasken matkaan.
Osumia, huteja, kirjaimia ja niiden välejä,
viettelen viimeisen hetken itseäni.
Palaan takaisin, tuokioksi kuviin,
nousevan auringon taloon,
kuun katseeseen, puoliksi näkyvään.
Liekkien leikkiin, nuotiossa, kiukaan tulipesässä, pilvien reunassa.
Ja sinussa, lämpönä poskillasi,
sormenpäiden hipaisuissa, lämpiminä varpaina peiton alla.
Minä tiedän. Sinä tiedät.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut