Minäkin itken tahollani.
Olen itkenyt enemmän
kuin
koko elämäni aikana.
Välillä tämä suru
vangitsee -
vapauttaakseen
toisena hetkenä.
Nyt on vain
uskallettava elää.
Sitten kun itkut on itketty,
on
aika ilon
ja
kiitoksen.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Lyrical-74 | Sinun kostosi | 13.10.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Olennaista I | 1.10.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | Kipeän kestämätöntä | 1.10.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Runoillani sinua rakastan | 24.9.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | Kallis löytö | 23.9.2011 | 4 | Runo |
| Lyrical-74 | Lämpöinen | 22.9.2011 | 1 | Runo |
| Lyrical-74 | Uutta elämää | 20.9.2011 | 0 | Runo |
| Lyrical-74 | K-37 | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | Suru mokoma! | 20.9.2011 | 2 | Runo |
| Lyrical-74 | Sinun sanasi | 20.9.2011 | 2 | Runo |
Kommentit
viisasta tekstiä, sai pientä toivoa rinnan alle. Kiva runo =)
Suru vangitsee ja vapauttaa - sitä kai elämä on. Tutun oloisia ajatuksia, kiitos hienosta runostasi :)