Ehkä katson liikaa keskusteluohjelmia tai ehkä minulla on liikaa aikaa pohtia asioita, tehdä asioita, tarttua kiinni epäolennaisiin asioihin ja tehdä niistä tärkeitä.
Luulin, että se kaikki olisi jo ohitse. Olisin selättänyt sen ja jatkanut elämääni ilman sitä. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että jos siitä tekee kerran tärkeää, se on aina tärkeää, vaikka se välillä olisikin vähän taka-alalla. Ainahan se on toki jollain tavalla ollut läsnä, mutta ei pitkään aikaan pääasiana elämässä.
Jotenkin vain, kun ei ole mitään muuta mitä voisit hallita tai mihin voisit itse vaikuttaa niin tämä on sellainen mitä voin todellakin hallita. Tai ainakin se tuntuu siltä, vähän aikaa.
Ja varsinkin, jos kuulet, kuinka riittämätön olet. Miten epätäydellinen, vaikka se olisikin vain leikkiä. Mutta leikinlaskija ei tajua miten helposti, jos on kerran sielä käynyt, sinne palaa takaisin. Voi, se on niin pelottavan helppoa palata. Oikeastaan jopa vähän, kuin pääsisit takaisin turvaan.
On helppo ymmärtää oma ongelmansa, on niin helppoa jopa myöntää ääneen, että se on ongelma. Mutta kovin vaikea siihen on haluta ratkaisua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi