Missä kulkee sen uskon raja,
kun se on vielä ehtymätön,
vailla niitä tuhoisia tekoja
ja ajatuksia.
Mikä on sen rakkauden hinta,
jonka tuntee suuremmaksi,
kuin öisen tähtitaivaan
kaupungin yllä.
Mahdotonta vetää rajaa
uskon riittävyyteen.
Mielipuolista edes yrittää
hinnoitella suurin tunne
ja laskea sen kannattavuus.
Aina on kuitenkin toivoa.
Selite:
Hmm. Näitä hetken mielijohteesta kirjoitettuja pätkiä.
Pidän tästä itse kuitenkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielikuvitukseni lienee pistää tämän sivuamaan ajatuksia, jotka ovat tässä hetken aikaa olleet riesanani. Runo on kuitenkin mahtava, hyvin kirjoitettu ja antaa aivan varmasti muillekin kuin minulle aihetta ylimääräiseen päänsä vaivaamiseen. :)
Mieleni pisti liikkeelle tämä runosi ja miettimään kovin näitä asioita. Todellakin, ei noille asioilla voi oikein rajoja vetää tai tunnetta hinnoitella. Totisesti elämää on, ja ehkä jokaiselle se ainakin antaa tuon mainitsemasi toivon. Todella upeaa pohdiskelua. Pidin kovasti runostasi.
on tää varsin ajatuksia herättävä joo