Eletään vuotta 1976. Äitini elää hohdokkaimpia poliittisia vuosiaan ja rajuimpia sinkkuaikojaan. Monet hänen ystävistään alkavat asettua aloilleen ja perustaa perhettä. Äidillä ei ole sellaiseen elämään kuitenkaan minkäänlaista kiinnostusta, itse asiassa hän ei aio mennä naimisiin koskaan. Ei hän halua kuola yksinkään, mutta naimisiin hän ei mene. Avioliitto on vain kirkon keksimä typerä idea. Kirkko ei ole äitini juttu. Avioliitto kuulostaa hänestä aivan yhtä typerältä.
Äiti istuu sohvalla ystävänsä Katjan asunnossa jossain päin Turkua. Katjalla on juhlat kotonaan, hän on mennyt tänään naimisiin. Itse tilaisuus oli pieni ja paikalle oli kutsuttu vain läheisimmät ystävät ja perhe, mutta sana jatkoista oli levinnyt ja nyt on talo täynnä ihmisiä. Katja ei tunne ihmisistä puoliakaan, äitini vielä vähemmän.
Äiti juo punaviiniä. Hänen viereensä istuu mies, jolla on tummat puolipitkät hiukset ja hän on hyvin pitkä ja laiha. Hänen nimensä on Leif ja hän on yksi monista kutsumattomista vieraista. Äiti pitää heti Leifin ulkonäöstä ja he alkavat jutella. Äiti ei kerro Leifille, että hän seurustelee miehen kanssa, joka myöhemmin valmistui korvalääkäriksi. Tosin hän ei myöskään tiedä, että Leif seurustelee myös.
Tuon päivän jälkeen äidistäni ja Leifistä tulee todella läheisiä. Aluksi kumpikaan ei jätä seurustelukumppaneitaan, eikä kenellekään kerrota, mutta pian suhteesta alkaa tulla vakavampi ja he päättävät yhdessä alkaa kutsua itseään pariksi.
Äitini ja Leifin suhde ei ole mikään helppo. Äiti asuu välillä Neuvostoliitossa ja välillä hän työskentelee Ruotsissa. Leif käy armeijan. Suhde on usein katkolla.
Leif rakastaa äidin päättäväisyyttä, luonnetta ja sitä, että tällä oli omia ajatuksia. Äiti rakastaa jokaista keskustelua Leifin kanssa. Äiti vastustaa armeijan ajatusmaailmaa ja niin vastustaa Leifkin, Äiti on kommunisti ja Leifkin kannattaa aatetta, Äiti ei halua avioliittoa, kahta lasta ja rivitaloa, eikä halua Leifkään. Leif saa äidin aina nauramaan.
Vuosi 1979, Leif ja äitini eroavat yhdessä kirkosta. Marita ja Antero, Leifin vanhemmat, eivät pidä siitä. Kirkosta ei noin vain heidän mielestään erota, vaikka kuinka haluttaisiin kapinoida. Kirkossa mennään naimisiin ja kirkossa ristitään lapset, tätä mieltä olivat Marita ja Antero. Kumpikaan heistä ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta kirkko oli heille perinne ja perinteet olivat heille erityisen tärkeitä. Anteron mielestä nainen kokkaa ja siivoa, samalla kun mies katsoo urheilua. Maritan mielestä itse voi tehdä uhrauksia, kunhan lapset ovat onnellisia. Molemmat halusivat joka vuosi käydä joulukirkossa, eikä kumpikaan pitänyt äidistäni.
Äitini vanhemmat Pentti ja Annikki eivät olleet erityisen järkyttyneitä tyttärensä valintaan. Pentti, ääri kokoomuslaisena oli enemmän ihmeissään äitini poliittisesta kannasta. Annikki elätteli vieläkin toivoa isoista häistä, eihän niitä enää välttämättä kirkossa tarvinnut pitää. Samana vuona hän ja Pentti erosivat.
Vuosi 1983, äitini alkaa ihmetellä miksi normaalisti niin säännöllisiä kuukautisia ei ala kuulua. Parissa päivässä hän saa varmistuksen epäilyilleen. Äitini on raskaana. Tätä ei oltu suunniteltu, kumpikaan ei tuntenut itseään valmiiksi olemaan vanhempi. Äiti ja Leif sopivat yhdessä, että eivät kerro vielä vanhemmilleen. Molemmat ovat järkyttyneitä, shokissa. Jonkun aikaa sulateltuaan saa äiti idean; jos tämä ei olekaan niin paha asia! Ajan kuluessa alkavat molemmat tottua ajatukseen vauvasta, he alkavat jopa nauttia mielikuvasta. Uutisesta tulee onnellinen, odotettu asia. Äitini haluaa lapselle nimen Sara tai Sofia, hän tietää että kyseessä on tyttö. Leif ei pistä vastaan, hänestä Sara ja Sofia ovat kauniita nimiä.
Kun äitini vatsa alkaa pikkuhiljaa kasvaa, tulee Leifille mieleen käytännön kysymyksiä. Jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa, joutuu isä todistamaan isyytensä vastaamalla erilaisiin kysymyksiin. Ajatus siitä ei houkuta Leifiä. Hän saa villi idean! Entä jos hän ja äitini menisivätkin
naimisiin? Aikovathan he joka tapauksessa elää elämänsä yhdessä, joten miksi ei? Hetken äitini epäröi, mutta hän ei voi estää ajatuksiaan, hän pitää ideasta! Hän haluaa naimisiin Leifin kanssa!
Viikon päästä keskiviikkona on maistraattiin kutsuttu yksi vieras, äidin ystävä Katja, jolle ei etukäteen ole kerrottu mitään. Äidillä on päällä ruskea mekko jossa on valkoisia kukkia, hän on itse ommellut mekon. Isällä on harmaa puvun takki ja Marimekon puna-valkoraidallinen Jokapoika-paita. Leif ei käytä solmioita. Äidillä on kädessään itse poimittu kimppu kesäkukkia. Hänen vatsansa erottuu jo, vaikkakaan ei kovin selvästi. Katja on heidän ainoa todistajansa, hän on äidin morsiusneito.
Tilaisuuden jälkeen Leif vie äidin syömään Dennikseen, sieltä saa Turun parhaat pizzat! Äiti on onnellinen päätöksestään. Äiti rakastaa Leifiä. Molemmat soittavat syötyään vanhemmilleen: ”Hei äiti me mentiin just naimisiin ja ainiin, me saadaan marraskuussa vauva!”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
