Makasimme lähekkäin,
pääsi oli minun rinnallani.
Silitin hiuksiasi,
niskasi oli märkä
niin kuin ihommekin.
Yöstä aamuun,
aamusta iltaan olin vain luonasi.
Olimme vain lähekkäin.
Kumpikaan ei puhunut mitään.
Pääasia että saatiin olla näin.
Tuli aika lähteä,
lähteä omaan kotiin,
missä huone odotti pimeänä ja kylmänä.
Yrittäen nukkumaan,
ajattelin vain sinua,meitä.
Väliimme puhkesi tuuli,
joka hiljaa vei sinua pois minulta.
Ja tänä päivänä kerrot minulle
kuinka väärin teit.
Et uskaltanut silloin rakastaa minua,
mutta myöhemmin sen kerroit
ja sehän oli jo silloin liian myöhäistä...
Ja kun kohtaamme sattumalta,
sama värähdys yllättää meidät molemmat.Se säikäyttää..
Kummallakin on jo rakkaansa....
....Vai onko...?
Selite:
"Tää on elämää..."(?)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
