Tyhmä nainen

Olit kuin hento kuiskaus poskellani,
olit vain ystäväni.
Kuoreni taakse piilouduin,
vaikka sinuun ihastuin.

Toit elämääni auringon,
hymyn joka oli vallaton.
Sait minut itseeni uskomaan,
ja elämääni kiinni tarttumaan.

Nyt pian olet kaukana poissa,
ja minun elämänliekkini taas sammumassa.
Olin tyhmä ja saamaton,
nyt taas yksin ja voimaton.

Sinussa oli sitä jotain mitä ei voi selittää,
sinun silmissäsi mitä muut eivät nää.
Olisin elämääsi voinut astua,
ja sinuun jopa rakastua.

Olin taas niin typerä että sattuu,
taas näin virheisiinsä nainen kompastuu!