Eilen olit vielä minulle huutamassa
tänään olet pois lopullisesti muuttamassa.
En tiedä mitä sanoa
miten silmiin sinua katsoa.
Tiedät kyllä kaikki meidän eroon johtaneet syyt
sen mitä teet, sitä myös huomaamattasi toisille myyt.
Nyt laatikoita alas hiljaisuudessa kannetaan
kuin sotilaat hautaan arkkua lasketaan.
Ei lippua kuitenkaan salkoon kunniaksemme nostettu
Ei ilmaan laukauksia turhaan vuoksemme ammuttu.
Emme kaatuneet sodassa
emme laukausten vaihdossa
me kompastuimme kaikkein tärkeimmässä
meidän avioliittomme välisessä elämässä,
vaikka kuinka aikaa nyt kellossa koittaa vaihtaisin
se mitä oli, sitä emme saa enää koskaan takaisin.
Minä olin vuosia kymmenen toiveita elättänyt
mutta niin vain ei koskaan haikara ovellemme nyyttiä jättänyt.
En tiedä estikö sydämesi sitä kuulemasta
kun sanoin sinulle jo vuosia sitten jotakin tulevasta.
Nyt katsot lävitseni kuin edessä olevaa tyhjyyttä
halaukseni lämmittäessä tunnen ihollasi vain kylmyyttä.
Eikö olisi helpompaa lopettaa tämä kaikki hymyillen
tavalla kautta kahdeksankymmentäluvun sarjojen.
Ei olisi niin suurta ongelmaa etteikö se voitoksi kääntyisi
ja niin lopulta viimeinen hetkemme yhdessä hymyyn päättyisi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit