Nimetön

Odotin sitä hetkeä koko päivän,
kun viimein ilmestyit.
Sinusta humalluin ja sekosin,
en sanaakaan saanut sanotuksi

Seuraasi silti hakeudun,
kuulumisiasi aina kysyn..
Huolehdin ja pelkään puolestasi,
sitä et onnekseni huomaa.

Sillä se kaikki,
mitä meillä on.
Murenisi pieniksi palasiksi,
jos siitä kertoisin.

Sitä en kestäisi,
en voi sua vapaaksi päästä.
On rautahäkin avain piilotettava,
sinut sinne kahlittava.

Jolloin voisin:
Kahdeksasta neljään voisin sinua katsella,
neljästä kuuteen silittää.
Kuudesta kymmeneen hyväillä,
kymmenestä seitsemään nukuttaa.
Seitsemältä herättää ja ruokkia,
kahdeksalta taas häkkiin lukita.

Itken,
kun edes ajattelen tätä.
En siihen kykene,
enkä sinuahalua rajoittaa.
Mä sanon vain,
hyvästi.