Nimetön

Ilta vaihtui yöksi,
lasten leikkien äänet vaihtuivat,
aikuisten tappeluun.
Aamulla lapset kysyvät tarhassa:
Miksi äiti ei enää rakasta isää?

Lapsi ei ymmärrä,
ei isä äitiä ole lopettanut rakastamasta.
Äiti vain sattui lähtemään naapurin matkaan,
sitä isä ei pysty hyväksymään.
Sillä hän vielä rakasti äitiä, enenkuin kuuli siitä.

Tarhasta lasta hakiessa,
ei lapsi suostu isän kyytiin tulemaan.
Huutaa ja haukkuu vain isää,
hoitajat nyökyttelevät säälivästi päätään.
Miksi isää rankaistaan?

Syyllinen on aina mies,
ei nainen koskaan.
Mies on aina poissa, töissä tai kaljalla.
Nainen yksin kodin ja lapset hoitaa.
Mies on sika saatanasta! Ilman inhimillisyyttäkään.

Lapset vanhenivat vuosi vuodelta,
yhteishuoltajuudesta ei tullut mitään.
Äidin sukulaiset mollasivat isää minkä kerkesivät,
isä oli reissutöissä eikä voinut puollustautua.
Vihasivat isää, rakastuivat isäpuoleen.
Isänpäivä korttiakaan eivät enää lähettäneet.