Hetken koskettaa runoni,
silloin kun sitä luetaan,
silloin se jonkun ajatuksissa viivähtää.
Hetken sanani elää elämäänsä,
pian kaikki unohtuu,
sanat jäävät yksin ikäväänsä.
Ei ikävän sanat saa olla yksin,
runoilen sanat takaisin,
tässä uutta kirjoitan,
ja runoni elää taas hetken.
Ei ikävän sanat ole enää yksin,
ne elävät autioilla rannoilla,
pian ne heiluttelevat kaislikkoja
ja järven aallot tanssivat.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana runo!
Jotenkin koskettava runo...hyvä!