En koskaan kuullut heinäsirkkoja
niin kuin sen tien varrella,
ruoho oli palanutta niin kuin kaikkien meidän olkapäät
Opin sata uutta tuoksua ja niille nimet
Ilta tuli joka päivä aikaisemmin, väsymys se humallutti
ja kaikki ne vihreän sävyt!
En koskaan kuullut itseäni
niin kuin sillä pimeällä pakkauspihalla
En osannut pelätä edes talvea
ja niinpä se tuli,
kuultavana, salaperäisenä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Keltainen. | Kiireen subjektiivinen luonne | 3.8.2011 | 4 | Runo |
| Keltainen. | Vaarana putoaminen | 16.10.2010 | 4 | Runo |
| Keltainen. | Liian aikainen muuttolintu | 17.5.2010 | 2 | Runo |
| Keltainen. | Juomme äidin kanssa viiniä | 23.3.2010 | 0 | Runo |
| Keltainen. | Luin hellan edessäkunnes | 1.2.2010 | 2 | Runo |
| Keltainen. | Irrallisista palasista | 19.1.2010 | 0 | Runo |
| Keltainen. | Ansioksenne luettava | 19.1.2010 | 0 | Runo |
| Keltainen. | Vain odotustesi paino tässä kesäpäivässä | 10.1.2010 | 0 | Runo |
| Keltainen. | Päärynäpiha, taikapuutarha | 12.12.2009 | 1 | Runo |
| Keltainen. | Arjalaisen rodun ylemmyydestä | 16.11.2009 | 2 | Runo |
Kommentit
Ihastuttava tuo otsikko ja erityisesti Päärynäpiha, joka antaa koko runolle hyvänmielen painon.
Ihana runo.