Ruttoviljaa

Vannoin sinulle,
tälle pellolle yhtäkään kyyneltä valaisi en.
Kuivuuteen kuolla saisi,
elämän vain kieroon vääntäisi.

Vaan kaksi tahtoi kokeilla,
rajoja pellon mitata - löytyisikö vielä tilaa,
parille siemenelle?

Pudottivat tuhon alut kääntämättömään maahan.
Tiesin -
hyvää tuskin seuraisi,
kunniaa ei sataisi.

Käskystä sen tein,
niin vieri taas kyynel,
kohdatessaan maan sihisi,
alemmas vain halusi.

Lupaukset vei sade mukanaan,
surrut ei se uudistajaa.
Nyt kasvaa peltoni,
Ruttoviljaa.