Sateisella kadulla vastaani tuli vanha mies jolta kysyin
"Anteeksi, tiedättekö mihin voisin luovuttaa elämäni?"
luullen hänellä olevan kokemusta
Hän vastasi
"Olen pahoillani, neiti, mutta minun täytyy jatkaa matkaa"
Kun elämäni oli uusi
olin siitä innoissani ja suunnittelin tekeväni sillä vaikka mitä
mutta yllättävästi aika pyyhkäisi ylitse tehden siitä tarpeettoman
Kauppasin sitä eteenpäin monelle taholle
Sain aina saman vastauksen
"Olen pahoillani, neiti, mutta noita on kolmetoista tusinassa"
Olin yrittänyt tarjota sitä sinulle ilmaiseksi - helvetti,
olisin jopa maksanut jos olisit sen ottanut
Sanoit
"Olen pahoillani, mutta minulla ei ole tilaa tuollaiselle"
"Elämäni on ulkoisesti kunnossa - ei täysin uusi ja hieman ajastaan jäljessä
mutta vähän käytetty"
näillä sanoin mainostin sitä sinulle
Sanoit
"Saisihan siitä varaosia"
Siihen suostuin
ja nyt elämäni makaa toimettomana nurkassa
olen varma että jos sillä olisi kasvot
ne olisivat surulliset
Edelleen mietin voisiko elämäni herätä henkiin joskus vielä
Vaatisikohan se, että pistäisin sen palasiksi ja palasista koottaisiin uusi elämä
josta tulisi omistajalleen arvokas?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
