Vielä hetkittäin,
kun kuvittelen näkeväni sinut
liikennevaloissa,
sydämeni jättää lyönnin välistä
ja aina silloin mietin,
että olisitpa sinäkin tehnyt niin.
Vaikka mustelmat ovatkin jo haalistuneet
ja minäkin olen melkein unohtanut tai ainakin lakkaisut
ongelmat maton alle - poistanut päiväjärjestyksestä.
Lakannut pelkäämästä varjokuvia,
rappukäytävässä kaikuvia askeleita
sekä kotiin palaamista.
Jatkanut elämää,
onnellisena onnettomana,
sellaisena joka lasillisen jälkeenkin
kävelee yksin kotiin.
Silti, joskus
palaan siihen iltaan,
jolloin tunsin olevani yhtä palasina
kuin se seinään paiskaamasi muumimuki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit