Koulun pihalla seisoin välitunnilla, murrosikäinen,
ujo tyttö.
Oli tullut koululle remonttia tekemään
kaksi maalariveljestä valkoisissa haalareissaan.
Katsoin toista, outo ennen kokematon tunne
valtasi mielen.
Vielä kotona nimeään maiskuttelin
kuin kermakaramellia.
Kerran, vuosia myöhemmin jossain kulkiessa
tuli tuulahdus maalin tuoksua, ihan samanlaista.
Huumaavan hyvän olon tunne yllätti.
Tuoksuissa tallella muistot ja tunteet.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihanaa nostalgiaa.
Kermakaramelli on keskeinen sana mielestäni.
Niin perustuu :)
lopun toteamus humahtaa esiin jo kauniista kerronnasta.
tällä tavoin minun ajatuksia hieroi tämä.
Iso kiitos