kadoksissa ilman sinua

Olen murheen murtama,

niin kadoksissa ilman sinua.

Valloilleen kyyneleeni päästän,

ja sydäntäni puran kirjoittamalla.

Usein ulkona kun yksin kävelen,

sinua huomaamattani ajattelen.

Kaikki onnellisuus minusta,

on täysin kadoksissa.

Tummat haamut minua jahtaavat.

Kunpa voisin aamuisin vain

jäädä nukkumaan,

uneen syvimpään.

Kunpa voisin nähdä itsessäni vahvuutta,

ja läpi kyyneleiden matkaani kulkea.

Tunnen itseni niin haavoitetuksi,

kuin sodassa kaatuneeksi.

Kaikki suru mitä tällä hetkellä tunnen,

on varmasti ohi menevää.

Pian varmasti elämääni

ilmestyy varjojen tilalle

se kadonnut aurinko,

joka minulle energiaa antaa.

Sekä toivoa ja uskoa siihen,

että elämä kantaa.