Niin paljon kuin sinua rakastankin
Ja vaikka minulle annoit kaiken
Ei minulla ole mitään mistä kiittää
Et osaa parantaa haavojani
Enkä minä piilottaa arpiani
Pikku prinsessa on kuollut
Huoneissasi vaeltelee muistijälki loistavasta tulevaisuudesta
Ylioppilaasta, jonka hymy sulattaa kaukaisimmatkin sukulaiset
Ei se lapsi ole pahaa tarkoittanut
Eikä sen äitikään
Se ei vain yltänyt toisen unelmiin
Kellastuneet kirjeet odottavat laatikossa
Sitä hetkeä kun kukaan ei ole niitä salaamassa
Jokainen kirjain huutaa hyvästit
- - - - KATSO MUA - - - -
Nyt kun tunnet haavani, vieläkö tuomitset arpeni?
Selite:
"Nothing I do is good enough for you."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
olisiko loppu voinut enää olla iskevämpi ja sitoa runon eri osia paremmin yhteen :o näin. alku on just semmonen kuin olla pitää, asenteellinen, kysymyksiä herättävä. hienoa.
Wau. nämä on sellasia runoja, jotka iskee kuin leka. Kiitos, menee suosikkeihin.
Vau.. siis todella koskettavaa tekstiä. Muuta en todellakaan osaa sanoa. Mahtavaa, hienoa.
Menee suosikkeihin.