Minä olen kadottanut itseni menneisyyden tomuun, mustiin varjoihin, yksinäisyyteen
Päivänvalo ei läpäise hautakammiotani, jossa sieluni lepää
Rakastan pimeää, koska en enää muista, miltä aurinko näyttää
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Minä olen kadottanut itseni menneisyyden tomuun, mustiin varjoihin, yksinäisyyteen
Päivänvalo ei läpäise hautakammiotani, jossa sieluni lepää
Rakastan pimeää, koska en enää muista, miltä aurinko näyttää
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Vahvasti ilmaistu runoteos. Lukija hyppää mukaan mustaan - ja aistii runon kerronnan alavireisyydestä.
Tämäpäivän teos, niin monia koskettaa.
Sivut