Kyyneleet ehtivät jo hetkessä,
kun tuo nyrkki on vielä ilmassa.
Ne nykyään kirvelee jo enemmän,
kuin veri pitkin poskia.
En ehdi edes ajatella ja samassa se osuu..
Aivan pienen hetken, nuo itkuiset silmät saa hengen salpautumaan,
Unohdan!
Se saatanan ämmähän minut tähän pakotti,
itse pakotti!
Kun lysähtää maahan niin kovaa,
silloin iskun voimasta keuhkot tyhjenevät.
Kipu on niin voimakasta, ympäröi koko kehoa.
Tuntuu kuin luita oli taas murtunut.. Itku polttelee poskia.
Käperryn pieneksi, jolloin potkut osuvat kylkiini.
Kehoni suoristuu hiukan, kun menetän tajuni.
Nyt se huora sai ansionsa mukaan!
Maatkoon siinä, ehtii se myöhemminkin
sitä persettään jakamaan..
Mä vedän sen seuraavaksi moottorisahalla kappaleiksi
ja hakkaan vasaralla ne raadon kappaleet muusiksi.
Siinähän sitten aloittaa uuden elämän!
Muutamassa päivässä mustelmat
ovat jo melkein näkymättömissä,
ja luutkin paranevat aika äkkiä, vain kaksi kylkiluuta meni
Se hetki kun hän halaa niin pitkään
pitää kiinni kuin viimeisestään
ja lupasi ettei enää juo eikä lyö
Enkä minä häntä usko
Rakastan vain
Enkä minä taaskaan lähtenyt
Enkä koskaan
"Anna mä hyvitän tän sulle.
Mä rakastan sua! Lupaan ettei näin enää käy,
jos vaan annat mulle vielä tilaisuuden.."
Enkä minä häntä usko
Rakastan vain.
Kaipaamaan jäivät isä, äiti ja pikkusisko.
Kiitos osanotosta surussamme.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
