mikään ei satu päähän enää
mikään ei saa enää voimaan pahoin
mikään ei kuluta näitä Converseja jaloistani
eikä mikään trippi saa minua enää
valumaan vasten seinää -
minä pystyn istumaan
lyhtypylväiden päällä
jalkoja heiluttamatta
ja hymyillen koska
minulla on jotain
niin paljon parempaa
kuin teillä
[ihan itkettää]
ja se on
minun
minun
minun
niin yksikössä
kuin monikossakin
en kai sitten lapsena
oppinut ikinä jakamaan
Selite:
ONHAN TÄMÄ KUITENKIN IHAN TOTTA.<br/>älkää kysykö. sain inspiraation Aislingilta, syyttäkää häntä. ^^<br/><br/>[sori beibi, meitä lojaaleja egoisteja on olemassa vain lasien pohjalla ja Mikä-Mikä-maassa.]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä ote tässäkin. intensiivistä. sinulla on omaperäinen tatsi näissä. tulipas tyhjänpäiväinen kommentti. mutta kuitenkin. pidin.
Saako tulla viereen istumaan lyhtypylvään päälle? Vai menenkö viereiselle... :)On aihettakin hymyyn. Kaikkea ei tarvitse jakaa. Minunminunminun!
*hymähtää* Minä pentuna. Päivänselvä Elina-pentu. Nauraa ja itkee ja on kilttituhma. Ja on uusavuton.
Et ole kirjoittanut, pienilapsihassutyttöhössöisosiskopienirakas, tällä tavalla suloisesti kertaakaan. Tai ainakaan näin suloisesti.
Mutta tämä hattara-materiaali toimii sinulla. Tosin en sanoisi parhaaksesi, mutta tietenkään en kritisoi. Se on nääs osaamisesta kiinni.
Tapat minut kohta