tiedätkö?
luulen aina olevani yksin
pehmeiden pintojen keskellä
sekuntiviisarin liikahduksien välissä
ennen kuin ehdin eksymään
lakanoiden solukkoihin
luulen että sisälläni vain minä ymmärrän
miten paikallaan makaaminen on
niin sietämättömän keveätä, ilmaista
tiedän olevani vain vähän syöttiä enemmän
ne hetken punaiset rastat
ja minttusuklaasta valetut silmät
joille vilkutetaan kohta hei-hei
koska löydät aidon ennemmin tai myöhemmin
enkä sitä ajatellessani osaa enää pelätä
en ole tahtonut itselleni rauhaa
koska luopuminen tästä ihosta on aina liikaa
en tiedä kenelle sitä lupaan
mutta olen tänään edes vähän enemmän
kuin huomenna
Selite:
<em>Jeff Buckley / Hallelujah</em><br/><br/>
en herää yöllä kesken unen ihmisten takia, en koskaan. en ainakaan ennen viime yötä.
<br/>olen aina ollut itsekäs egoisti, mutta tämä mielenhäiriö ajaa itsensä kaiken muun edelle. minun maailmassani hän olisi maailman onnellisin ihminen, jos vain niin voisin kirjoittaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo! Tykkäsin :)
kapinoin ohjeitasi vastaan ja kommentoin sanahelinällä (sen lisäksi, että pidin runosi tunteen vahvuudesta), että jeff buckley on yksi jumalista. lälläslää.
tämä on sellainen välähdysmäisen kaunis ja tuokiokuvainen. eloa tässä hetkessä ja nyt tai ei koskaan ja sitä taitoa kun osaa nähdä maailman sateenkaaren väreissä.
Elämisen sietämätön keveys.
En pyydä anteeksi sanahelinää, sekun täyttää elämämme ja me sitä syömme, juomme ja hengitämme elääksemme.
Ihana pienen hetken kuvaus. "sekuntiviisarin liikahduksien välissä", mahtavaa sanojen käyttöä. Teit tunnelmasta totta.
Olipa taas kommenttini korkealentoista skeidaa. Mutta sanojeni takana pysyn.
Rufus Wainwrightin versio on muuten parempi kuin Buckleyn. Tai siis sehän vain on oma mielipiteeni.It's so much more rock and thus I prefer it.