En tiennyt aiemmin,
että ihmisen sisällä voi olla näin paljon tuskaa.
Nyt sen tiedän.
En uskonut milloinkaan,
kaipaavani ketään näin kovasti.
Tänään uskon.
En jaksa yksin, en pysty mihinkään.
Miten voi sattua näin paljon,
en kykene ymmärtämään.
Tämä tuska on nyt vain käytävä läpi,
päästettävä irti menneestä.
Onhan tämän pakko joskus helpottaa.
Milloin se joskus on,
sitä en tiedä.
Selite:
...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipu ei koskaan katoa...siihen vain turtuu...
Aika parantaa,mut ei kadota...
Hieno runo, voin samaistua.
Suosikkeihin <3
runossasi on.. kaunista se.. aina viimeiseltä riviltä löytyy.. main point..