Pieni ja niin hento.
Lyöt siipiäsi epätoivoisesti vasten maata,mutta ilman vastausta.
Siivet halki.
Nostan hauraan kauneuden kädelleni.
"Voi pieni perhonen,maailman runtelema,rikkinäisin ajatuksin".
Taas se räpyttelee,
tahtoo ulos vankeuden kahleista,
takaisin taivaalle.
Paiskaan sen maahan.
"Tiesithän sitä ettei rikkinäisestä tule ikinä ehjää,kokonaista lentämään?"
Perhonen luovuttaa,
laskee ssiipensä maahan.
Tiputtaa kyyneleen.
Luovutit.
Minä jatkan raakuutta.
Selite:
Antti,olen perhonen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
