Miksi kaipaan onnea joka loppui heti alkaessaan?
Sinisiä silmiä,
yönsinistä seinää ja
siniraidallisia kauniiden unien saattajia.
Yön tullen puhelimeni huokaili kauniita sanoja,
kuin näkymätön naru olisi vetänyt minut taas siihen siniseen huoneeseen.
Eihän uni tulekaan enää muussa.
Työn kovettamat kädet silittää niskaa,
koskettaa selkää,
vetää kiinni paljasta ihoa vasten.
Huokasit hiuksiin,
tuoksutit kaulaa.
Suukotit jokaista hermoa.
Tunsin sen kaiken,
tunnen vieläkin.
Aivan kuin tuoksusi leijuisi tässä huoneessa,
onkohan tämä sitä ikävää?
Selite:
AT
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunista kaipuuta ja sinisiä hetki täynnä oleva ballaadimainen runo!
Aivan käsinkosketeltava tunnelma tässä runossa. Hienosti olet saanut fiilikset tähän runoon. Tykkään todella, suosikkeihin menee!
voi rakas tää on ihana!!!