Muistitko, miltä näytin kuun valaistessa kasvoni.
Olit unohtanut ihoni kosketuksen.
Unohtanut katseeni.
Minä muistutin sinua kaikesta.
Ja muistin itse kaiken.
Mieleeni palasivat kaktuksesi, lempeä hymysi. Kaikki se mikä sai minut rakastamaan sinua.
Sinä muistit minut.
Kaipaus kasvoi suunnattomana aaltona.
Kohtalon järjestämä tapaaminen, sanon.
Sinä et usko kohtaloon.
Kaikki se oli kuitenkin kiellettyä. Unohdettava.
Mutta minä uskon kohtaloon.
Selite:
Perusta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kohtalo leikkii kuurupiiloa rakastavaisten kanssa.
Hauskaa syntymäpäivää.
Minäkin uskon kohtaloon. Hieno runo!
Kyllä uskon minäkin kohtaloon!!
Onnellista syntymäpäivää!
Kohtalo leikkii kuurupiiloa rakastavaisten kanssa.
Hauskaa syntymäpäivää.
Minäkin uskon kohtaloon. Hieno runo!
Kyllä uskon minäkin kohtaloon!!
Onnellista syntymäpäivää!