Herään yhä useammin ulkoa,
yläkerran naapurin kissa kainalossa.
Kuljen porteista joita ei pitänyt koskaan avata.
Suljen ne ovet joita en saisi sulkea.
Unohdan itseni viikoksi,
seuraavalla viikolla en muista muita.
Shellin myyjä kysyy vointiani. Ja minähän voin.
Kannan mennyttä taakka selässäni.
"Eipä taakka paljon paina", laulavat lapset.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi