Kuolleiden oksien katveessa muistutit taas itseäsi.
Omahyväinen olemuksesi paistoi kalvaana meitä jokaista kohti.
Kylmät kätesi kohosivat,
ne halusivat koskettaa.
Kukaan ei antanut lupaa.
Juoksit paikallasi, vajoten syvemmälle.
Yhä syvemmälle.
Lopulta viimeinenkin elävä olento oli kadonnut luotasi.
Jäljellä olivat vain sinun olemuksesi rippeet.
Selite:
Kertoo läheisestä ystävästäni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
