Se mikä ennen oli koti, on nyt vain mureneva maisema. Nostalgiaa hetkistä jolloin aika oli pysähtynyt. Tuttu oli tuttua ja kaukainen vierasta. Kaiken piti jatkua vain entisellään. Pyörän pyöriä loputtomiin.
Nyt huomaan tulleeni äärettömän rajalle eikä asioilla ole enää suhdetta näkemääni. Missä kerran kuljin, sinne en enää pääse.
Silti aika, se kulkee ja satuttaa. Se ei jätä rauhaan ketään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukava kuulla, että olen saanut kirjoitettua elämää, jota koskettaa muitakin.