Kysymyksiä äitiydestä

Kun ensikerran ilmoitit olemassaolostasi
kuplivin liikkein syvällä sisuksissani,
teit itsellesi suuren paikan sydämeeni
pienokaiseni,
-niin suuren etten uskonut sellaista mahtuvan pienenpieneen sieluuni.
Muistan ensihetket kanssasi,
kauniina raikuvan äänesi joka valloitti kirkkaudellaan,
ensikerran kun loit katseesi minuun kauniilla sinisilmilläsi.
Taannoin annoit minun nähdä sinun kauniin hymysi,
voi miten kaunis oletkaan,
ja voi kuinka näen sinussa itseäni.
Tapa jolla kutsut minut luoksesi,
ilman sanoja,
on ainutlaatuinen.
Olen sinusta kovin ylpeä;
loputtomalta tuntuvastä ruokahalustasi,
tavattoman suloisesta naurustasi,
pippurisuudestasi ja periksiantamattomuudestasi
-sitkeydestäsi
jonka vuoksi muistutat kovin minua, äitiäsi.

Vavisutit minua halullani suojella sinua,
kun ensikerran kosketin sinun hentoja sormiasi,
pehmeitä poskiasi.
Kosketit syvälle sisimpääni,
kun ensikerran painoit otsasi vasten minun omaani,
kun ensikerran painoit poskesi poskelleni.
Voi kuinka minä rakkaani yritän kiirehtiä
viemään pois sinun mielipahasi
kun uneni lävitse herään tuskaiseen itkuusi,
usko pieneni,
minä yritän tehdä elämästäsi rakkaudellani
niin kauniin kuin suinkin osaan.

Mistä tiedän osaanko?

Sydäntäni puristavana
rakkauteni suuruus,
mistä tiedän osaanko sen sinulle välittää
lapseni?
Sanani eivät riitä
jotta osaisin kertoa ulkopuoliselle
sinulle varatut tunteeni,
tunteeko jokainen äiti näin?
Kyynel vierivä poskelleni
yön pimeydessä,
o n n e s t a
kun katselen sinua uinuvaa.

Olet vaativa,
itkuinenkin,
lujatahtoinen ja sinnikäs,
olethan jo kietonut isäsikin sormesi ympäri.
Olet kaunein,
suloisin pieni tyttö,
kovaäänenkin
ja niin täynnä elämäniloa.
Olet vielä pahaa aavistamaton,
ja naiivi lapsenomaisella tavalla,
haavoittuvainen ja herkkä,
mutta sinulla on meidät valaisemassa tiesi
ja suojelemassa ympäröivältä pahalta.
Olet minun valoni talven pimeydessä,
sinä ja sinun rakas keltainen virtaheposi,
-se jota lakkaamatta katselet tuntikausia,
ja jolle naurat räkäisesti sen heiluessa kaaressasi.

Tahtoisin säästää sinulle ajatuksiani tulevaan,
mutta sanani eivät riitä kertomaan,
mistä löydän niitä lisää
jotta tarinastani tulisi eheä?
Mikä sana on oikea kertomaan todelliset
tunteeni,
sana joka olisi tarpeeksi syvä kertomaan mitä
minulle tarkoittaa Äitiytesi?